Vain tanssiessaan Maria tuntee itsensä vapaaksi mustasukkaisen miehensä väkivaltaisesta otteesta. Hänen esityksensä kaupungin puiston näköalapaikalla saa pelottavan käänteen, kun pysäköintialueelle ilmestyy tuttu pakettiauto.
– – –
Ensin jalassa tuntui peiton läpi kevyt kosketus. Pian se muuttui ravisteluksi, ja peitto kiskaistiin jalan päältä.
– Maria, nukutko sinä muka vielä?
Nainen oli käpertynyt olohuoneen sohvan nurkkaan päiväpeiton alle ja kaivanut kasvonsa koristetyynyjen taakse. Hän veti jalkansa nopeasti takaisin piiloon, mutta se ei auttanut. Mies oli armoton.
– Miksi sinä täällä nukut?
Ei tuohon voinut vastata. Ei voinut sanoa suoraan, että uni ei tullut samassa sängyssä aviomiehen kanssa. Liian lähellä olivat kiivaat kädet ja kuuma hengitys. Liian tuoreita olivat käsivarsien ruhjeet.
Vaimon vaikeneminen ärsytti miestä.
– Hitto! Minun on joka tapauksessa lähdettävä töihin. Kiirehtivät jo koulun käsienpesualtaiden asennusta. Sano nyt jotain!
Maria ei osannut sanoa mitään. Teki mieli huutaa, mutta ääni ei tullut.
– Jos olisi aikaa, minä kyllä näyttäisin sinulle, miten puhutaan…
Juuri noita näyttöjä Maria oli oppinut pelkäämään viimeisten vuosien aikana. Hän yritti olla hievahtamatta ja toivoi, että mies lähtisi pian. Hän ei voinut sanoa mitään, ei voinut olla hiljaa, ei voinut liikkua. Onneksi oppituntia ei tällä kertaa tullut. Mies tyytyi kiskaisemaan peiton ja viskasi sen lähtiessään myttynä vaimonsa päälle. Ovi kolahti, ja rappukäytävästä kuului nousevan hissin kolina. Kohta se veisi miehen pois, iltapäivään asti. Silloin olisi syötävä yhdessä.
– – –
Maria nousi nopeasti ylös ja varmisti ikkunaverhon suojasta, että mies todella nousi pakettiautoonsa ja lähti. Heti tuntui helpommalta, mutta aikaa ei ollut paljon. Aamupäivä olisi hän omansa. Sen aikana hän yrittäisi taas toipua ja koota voimia.
Kylpyhuoneen peilistä katsoi vakava nainen. Vuosia sitten katse oli toinen. Suupielissä oli ollut hymyä. Oli oma työ sairaalassa, oli toiveet yhteisistä lapsista. Ensin meni työ, ja seuraavaksi selvisi, ettei yhteisiä lapsia koskaan tulisi.
– Kaikki nämä vuodet olet hoitanut muiden lapsia osastolla, etkä saa aikaiseksi edes yhtä omaa, mies oli huutanut säälimättä.
Maria halusi lasta varmasti yhtä paljon kuin mieskin, mutta hänen surulleen ei jäänyt tilaa. Miehen suru muuttui pettymyksestä kiukuksi ja syyttelyksi. Lopulta koviksi otteiksi muutenkin. Yhä useammin Maria sai piilottaa käsivarsien mustelmat pitkien hihojen alle.
Koska mies ei suostunut selvittämään lapsettomuuden syytä, Maria oli hakenut vastauksia yksin omalta osaltaan. Sitä hänen ei olisi miehen mielestä pitänyt tehdä. Loukkaantunut mies raivostui, kun Maria kertoi varovasti, ettei hänestä itsestään ollut löytynyt mitään selitystä.
Oli tullut selväksi, ettei mies lähtisi lääkäriin. Päätöksensä sinetiksi hän oli tyrkännyt vaimonsa seinään sellaisella voimalla, että tämä ei voinut hetkeen hengittää. Selkään nousi laaja mustelma ja takaraivoon patti. Kipeintä teki sydämessä.
Viime keväänä Marian oli ollut pakko lopettaa vapaaehtoistyö vanhusten palvelukeskuksessa, sillä mies epäili vaimonsa tapaavan siellä toisia miehiä.
– Ne ovat kyllä aivan harmittomia ukkokultia. Ovat tyytyväisiä, kun autan soppalautasen kanssa ja pyyhin suupielet syönnin jälkeen, Maria oli yrittänyt keventää.
Ei auttanut. Mies oli vakuuttunut, että vanhusten palvelukeskus vilisi nuoria lääkäreitä ja huoltomiehiä, joilla oli mielessä jotain muuta kuin lounasruokailu.
Eilinen kahakka oli liittynyt Marian viimeiseen omaan harrastukseen, tanssiin. Turhaan hän selitti miehelleen, että tanssi flamencoa yksin ja omaksi ilokseen.
– Mihin siinä sitten tanssisalin peilejä tai katsojia tarvitaan? Tanssi olohuoneessa! mies oli raivonnut.
Marian selitykset eivät uponneet. Mies kiskoi tanssipuvun kaapista ja repi ensin sitä ja sitten vaimoaan hiuksista. Illan loppua Maria ei halunnut ajatella. Hän huuhteli kasvonsa viileällä vedellä ja kokosi kiharan tukkansa näyttäväksi nutturaksi koristeellisten solkien avulla. Peitepuikolla hän kätki taitavasti kasvojensa mustelmat, muut jäisivät sopivasti vaatteiden alle. Seuraavaksi oli vuorossa esiintymismeikki. Hän teki sen poikkeuksellisen huolellisesti ja käytti paljon mustaa kajalia silmien ympärille.
– – –
Nopean aamupalan jälkeen Maria oli koonnut kangaskassiin kaiken tarvitsemansa ja käveli nyt ripein askelein kaupungin laidalla olevaan puistoon. Istutusten reunustamat käytävät kiemurtelivat ylös kukkulaa, jonka laella oli Marian lempipaikka.
Aamu oli vielä varhainen, eikä penkeillä laatoituksen reunalla ollut vielä ketään. Täällä nainen oli usein istunut yksin ja katsellut alapuolella levittyvää kaupunkia. Tämän lähemmäksi pilviä kaupungissa ei voinut päästä.
Nyt hän ei kuitenkaan aikonut istua vaan kävi vaihtamassa vaatteensa läheisen kahvilan naistenhuoneessa.
– Kaunis päivä tulossa! tarjoilija tervehti ystävällisesti, vaikka ihmetteli vähän ohi kulkevan naisen vahvaa meikkiä ja koristeellista nutturaa.
– Niin on, oikein kaunis!
Tarjoilija ihmetys vaihtui ihastukseksi, kun Maria oli toteuttanut muodonmuutoksensa. Oli kuin perhonen olisi kuoriutunut ulos yksinkertaisen mekon ja villatakin alta. Miehen ohi käveli itsevarmoin askelin kauniiseen flamencoasuun sonnustautunut solakka nainen, toisessa kädessään kassi ja toisessa musiikkisoitin.
Maria asetti soittimen ylätasanteen penkille ja laski laukkunsa sen viereen. Puhelimensa hän sulki kokonaan.
Kun flamencokitaran tuliset sävelet kajahtivat ilmoille, Marian oli helpompi hengittää. Hän asteli harkituin askelin laatoituksen keskelle ja viritti itsensä yksinäiseen tanssiin.
Ylväs ryhti helpotti kipua kovia kokeneissa kylkiluissa. Kiihkeä kitara sain kyyneleet kohoamaan Marian silmiin, mutta hän ei tehnyt elettäkään pyyhkiäkseen niitä. Kädet taipuivat välillä herkästi, välillä intohimoa täynnä tanssin käänteisiin. Jaloissaan hänellä oli paremmat tanssikenkänsä, ne joissa oli korkeampi korko. Ne oli varattu juhlahetkiin, ja nyt Marialla oli sellainen. Taivaskin tanssi hänen kanssaan.
...tarina jatkuu...
.jpeg?auto=webp)
.jpeg?auto=webp)
/1x.jpeg?auto=webp)
/1x.jpeg?auto=webp)
/1x.jpeg?auto=webp)
/1x.jpeg?auto=webp)
/1x.jpeg?auto=webp)
/1x.jpeg?auto=webp)